Kaksi ensimmäistä päivää mielialalääkkeellä (SSRI) meni ihan sumussa. Tunsin itseni sairaaksi, varsinkin oli huono olo enkä voinut syödä juuri mitään. Olo muistutti raskauden ensikuukausia. Toisena päivänä siihen päälle tuli vielä minulle tyypillinen päänsärkykohtaus. Olin niin väsynytkin, että nukahtelin sohvalle pojan katsoessa lastenohjelmaa ja leikkiessäkin. Että pitääkin aina sattua kaikki samaan aikaan - pojalla on korvatulehdus, joten hoidin vielä häntäkin koko päivät yksin.

Kolmannen tabletin otinkin sitten aamun sijaan illalla, ja kas - kolmas päivä valkeni vähemmän väsyneenä ja huonovointisena. Kaikki oireet olivat vielä olemassa, mutta heikompina, enkä tuntenut itseäni enää sairaaksi. Kun iltapäivällä sain paranevan syömiseni seurauksena verensokerinkin kohdalleen, niin kävin suihkussa, panin säälliset vaatteet päälle ja jynssäsin yllättäen vielä keittiön pöydätkin pojan tutkiessa maidonvaahdotinta. Oli niin hyvä olo, että mietin jo, voiko lääke alkaa jo vaikuttaa.

Tänään sitten paluu arkeen. Ei enää pahoinvointia, mutta vilustuminen on tosiasia, joten olen taas väsynyt. Poikakaan ei ole parempi kuin eilen, mikä on tietysti harmi, varsinkin kun ulkona on ihana talvi-ilma ja lumikin pysyy maassa. Poika kävi kuitenkin leikkimässä naapurissa ja minä lähikaupassa. Olin oikeastaan liian väsynyt, mutta en ollut käynyt kolmeen päivään asunnon ulkopuolella, niin että oli jo aikakin.

Illalla mies tulee reissusta kotiin ja huomenna pitää tehdä tilannekatsaus mitä jouluun mennessä on ylipäänsä mahdollista tehdä - mikäli sairastelut nyt sitten oli tässä.