Kun olin viikonloppuna lenkillä ja kaksi edellistä päivää olin ollut melkein koko ajan hyvällä tuulella, nousi mieleen uhma:

"Mustapukuinen nainen, ala vetää! Nakkaan sinut pellolle, heitän sinut hevonkuuseen, et enää ikinä pääse minuun käsiksi!"

Mutta sitten muistin psykologin varoituksen: tämä vieras ei häviä niin, että hänet heittää ikkunasta. Hän ryömii takaisin kellarin ikkunasta.

Miten voisin siis torjua hänet vajoamatta hedelmättömään ja tuottamattomaan kieltämisen kierteeseen ja energiaa vievään äyskäröintiin? Miten torjua taistelematta?

Silloin mieleeni tuli, että olen kuullut aikidon olevan itämainen taistelulaji, joka sisältää (lähes?) ainoastaan puolustustaktiikoita. Aikidossa teho perustuu siihen, että mukaillaan hyökkääjän energiaa ja käännetään se häntä vastaan.

Yritän siis tulevaisuudessa käsitellä masennusta aikidokan tavoin: käytän hyväkseni sen energiaa ja käännän sen sinne, missä itse sitä tarvitsen. Näin en olisi hampaaton, mutta en myöskään yrittäisi torjua sitä, mikä olisi tuhoon tuomittu yritys. Sillä seuraava masennus tulee ennemmin tai myöhemmin, siitä olen varma.