Eilisillasta lähtien on koskenut päähän, ja tänä aamuna kun heti herätessä koski, tiesin että tämä on vanha tuttu psykopäänsärky. Ja syitähän olisi:

Liikaa töitä koko alkuvuonna. Ensin apulaiseni oli sairaana, sitten tuli muuten vain vuoden toiseksi kiireisin aika. Eilen olin töissä kaksi ylityötuntia, ettei tänään tarvinnut mennä, kun on oikeastaan vapaapäiväni. Töitä on niin paljon, että voisin kevyesti täyttää niillä 100% työaikaa. Minulla on kuitenkin vain ne 60%, ja voimia vain niihin kuutenkymmeneen prosenttiin. Ensi viikolla en voi jättää työkavereita pulaan, muuten olisin ottanut sairaslomaa. Tulee vielä työteliäs ja pitkä viikko. Sen jälkeen kyllä helpottaa ja otan ylityövapaata. Jesh.

Mies oli melkein koko viikon työmatkalla ulkomailla. Eilen selvisi, että sama toistuu ensi viikolla. Minä en ole muutenkaan sovelias yksinhuoltajaksi, saatikka sitten sellaisina aikoina kun on liikaa töitä.

Allergia-aika on alkanut. Koska siitepöly kutittaa kurkkua, on muutenkin minulle tyypillinen suun seudun lihasten jännittäminen käynyt ihan mahdottomaksi. Hieron kielellä kitalakea jatkuvalla syötöllä. "Jännitystä" siis riittää...

Mitä siis tehdä? Tulee viikonloppu ja on levättävä. Rentouduttava. Lauantaina poika voisi mennä naapuriin yöksi, mutta toistaiseksi se on itse sanonut ettei se halua. Tulisi hyvään väliin kyllä iltavapaa miehen kanssa, kun parisuhteelle ei ole sattuneista syistä jäänyt paljoa aikaa. En kuitenkaan halua pakottaa poikaa yökylään, kun meillä ei ole mitään pakottavaa syytä. Muutoin pitäisi kai tehdä yksin jotain. Jos pääsisi jonnekin vaikka saunomaan...

Olen saanut torjuttua uhkaavan tilanteen jo parikin kertaa. Katsotaan onnistuuko se tälläkin kertaa. Kun vaan tään päänsäryn sais loppumaan jollain konstilla. Viikonloppuna ei äkkiseltään saa mistään fysioterapiaakaan.

Tässä väsymystilassa kyllä ei kiinnosta perheen laajennus! Taas näin yhtä äitiä joka odottaa kolmatta. En vaan voi käsittää... Enkä sääliä sitten kun ne valittaa miten raskasta on kolmen lapsen kanssa.