Vietin sitten viime viikon sairaalassa. Viime viikonloppu meni päänsärystä kärsiessä ja maanantaiaamuna tilanne oli se, etten pysynyt pystyssä kivulta, huimaukselta ja oksetukselta. Minut haettiin peräti dramaattisesti sairaankuljetuksella lähisairaalaan, jossa minut työnnettiin saman tien magnettikuvausrööriin sunmuihin. Ensimmäisen yön vietin valvonta-asemalla ja loppuviikon neurologian osastolla.

Lopputulemana tästä kaikesta minulla on ilmeisesti "vain" yhdistelmäpäänsärkyjä, eli samaan aikaan jännityspäänsärkyä ja migreeniä. Lisäksi oikean korvan tasapainoelin ei jostain syystä reagoi yhtä voimakkaasti ärsykkeisiin kuin vasen. Huimaus johtui siis tästä tasapainoelinten epäsuhdasta.

Nyt olen makoillut kotona tämän viikonlopun. Huimaus on hellittänyt ja sitä hoidetaan kortisonilla vielä pari päivää. Taustalla jomottaa vieläkin lievä päänsärky, mutta nyt on menossa kolmas päivä ilman särkylääkkeitä. Arastelen niiden ottamista, koska pelkään tilannetta, että ne eivät autakaan. Huomenna maanantaina menen omalle lääkärilleni ja katsotaan jatkohoitoa, lääkkeitä jne.

Minulla on ilmeisesti ollut migreenikohtauksia ennenkin. En ole osannut ajatella pääkipujani siltä kannalta, kun ne aina ovat esiintyneet osana jo alkaneita jännityspäänsärkyjä. Migreenikohtaukset ovat liittyneet masennusjaksoihini. Niitä oli eniten syksyllä 2009. Kun sitten vuoden lopussa sain masennuslääkkeet, ne hävisivitä. Viime lokakuussa oli ilmeisesti kuitenkin vielä yksi kohtaus, koska olin hakenut käsikauppaa tujumpia särkylääkkeitä lääkäriltä.

Mikä migreenikohtauksen sitten laukaisi nyt? Onnekseni voin todeta, ettei minulla ole uutta masennusjaksoa. Työpaineita on kuitenkin ollut, niin kuin olen täälläkin kirjoittanut. Ilmeisesti sen suhteen menin jonkun rajan yli, jonka yli ei olisi pitänyt mennä. Olisi pitänyt jo aikaisemmin tehdä täysjarrutus ja ottaa sairaslomaa, ettei olisi tarvinnut migreeniä siihen pakottamaan.

Olen oppinut seuraamaan mielialaani jo varsin hyvin, ja masennusoireista päätellen ajattelin jaksavani vielä edellisen viikon, joka olisi ollut työni sisältöjen kannalta tosi tärkeä. (Pahoitteluni työkavereille, jotka joutuivat tekemään minunkin työni.) En kuitenkaan osannut tarkkailla muita merkkejä tarpeeksi hyvin. Opittavaa riittää siis vieläkin.

Positiivista on kuitenkin se, ettei migreeni yllättänyt minua ihan puskasta, vaan olin havainnoinut kasvavat paineet ja jopa suunnitellut jo loman maaliskuun lopuksi juuri tästä syystä. Viikonloppuohjelmiakin olin suunnitellut jaksamisen kannalta ja miettinyt ottavani sairaslomaa tarpeen mukaan tämän viikon jälkeen. Mutta tämän viikon olisin halunnut vielä olla töissä, ks. yllä.

Itseasiassa arvioni oli siis vain viikon tai parin pielessä. Ei hassumpi tulos välitentistä!