Olin eilen terapiassa, ja siellä kiteytyi montakin oivallusta tänne vuodatettavaksi. Tiputtelen niitä tänne vähitellen jos ovat tippuakseen. Sanottakoon kuitenkin, että taisi olla vähäitkuisin istunto ikinä.

Tänään oli sitten psykiatrin vastaanotto lääkkeiden seurantaan. Kuvailin mielialaani niin kuin olen täälläkin tehnyt: pari uskomatonta päivää jolloin tunsin itseni terveeksi, pääosin aika neutraalia tallausta, ei enää oikeasti huonoja päiviä, ei enää epätoivoisia ajatuskierteitä, itken vieläkin joskus, mutta se ei ole enää epätoivoista ja pohjatonta.

Olen itse ollut hirveän tyytyväinen lääkkeiden vaikutukseen, mutta psykiatripa ei ollutkaan! Sen mielestä niiden parhaiden päivien pitäisi olla kahden kuukauden lääkkeiden oton jälkeen sääntö eikä poikkeus. Se on nimittäin hoidon tavoite. Niinpä hän kehotti nostamaan annostusta.

Olin hetken äimän käkenä, kun en ollut itse tullut moista ajatelleeksi ollenkaan. Ajattelin että tästä lähtien kaikki on oman työskentelyni varassa. Olen kuitenkin iloinen, että tämä ehdotus tuli. Tuntuu taivaalliselta, että parin viikon päästä tulossa on samanlainen helpotuksen aalto kuin vuodenvaihteen jälkeen.

Tuntuu suorastaan luksukselta, että olo voisi tulla vielä paremmaksi niinkin helpolla tavalla, kuin lääkkeitä ottamalla. Verrattuna psykoterapiassa vuosiakin kestävään vaivannäköön ja emotionaalisiin haasteisiin eivät masennulääkkeen sivuoireet olleen mitään. Ne voivat tulla nyt takaisin kun annosta nostettiin, mutta tuskin pahempina kuin edellisellä kerralla.

Nyt on olemassa myös jonkinlainen aikasuunnitelma. Kun masennuslääkkeiden hoitotulos on toivottu, otetaan niitä vielä puolisen vuotta uusiutumisen ehkäisemiseksi. Tämä tarkoittaisi kutakuinkin syyskuuhun asti, jos oletetaan että tämä yksi annoskoon nosto hoitaa homman. Sen rinnalla käyn nyt kerran kuukaudessa psykologilla keskustelemassa siitä mitä tästä opittiin ja harjoittelemassa takaiskujen torjuntaa. Ja haluan tietysti vielä seurantakäynnin, kun lääkkeet on lopetettu.

Voi siis hyvinkin olla, että syksyllä olen tosiaankin ja kokonaan p a r a n t u n u t !