Voi mitä päiviä!

Edellisen postauspäivän iltana sähköpostissa odotti meili entiseltä pomoltani, että hänellä olisi ehkä töitä minulle. Eilen olin jo paikan päällä ja sain briiffauksen tuleviin tehtäviini maaliskuusta lähtien - jos ei tule hallinnollisia ongelmia tielle. Paikka olisi 40h/kk, "tieteellinen apuvoima" niin kuin täällä sanotaan. Käytännössä olisin taas ulkomaalaisten opiskelijoiden ohjaaja, kohderyhmänä tällä kertaa kahden liittovaltion laajuisen ohjelman stipendiaatit täällä meillä.

Onneton avustajanpaikka mitättömällä palkalla - ja minulle unelmien täyttymys! Töitä olisi vain kaksi vajaata päivää viikossa, joten aikaa jäisi myös sairaslomalle. Työ on minulle tuttua ja tapahtuisi tuttujen ihmisten kanssa, joista kaikista pidän. Juttelin vielä palaverin jälkeen kolme varttia yhden entisen ja toivottavasti tulevan työkaverin kanssa, ja olisimme ongelmitta voineet vaihtaa ajatuksia vaikka yöhön asti. O.:kin oli tosi iloinen siitä, että saatan tulla takaisin . 

Mitään välttämättömyyttä kv-asioilla ei ole palkata minua. Itseasiassa naapuriosasto murisee jo nyt, miten paljon porukkaa "meidän" osastolla on töissä, ja kieltämättä itsekin ajattelen että hyvin ne ilman minua toimeen tulisivat. Olin kuitenkin kaksi viikkoa sitten päiväkeikalla siellä ja kerroin pomolle ihan rehellisesti tilanteestani. Hän oli todella tyytyväinen työhöni aikaisemmin ja piti minua uskomattomana onnenpotkuna, koska marssin hänen toimistoonsa juuri sillä hetkellä, kun hän tuskaili miten paikata äitiyslomalle lähtevän kollegan aukko. Hän ei voinut luvata mitään, mutta sanoi lopuksi: sinä tulit kerran meille kuin enkeli hädässä, jospa me voisimme olla nyt sinulle enkelinä.

Kiitos, kiitos, että maailmassa on vielä hyvyyttä!

- - -

Lisäys 16.00

Menen huomenna täyttämään papereita. Sitten tarvitaan enää henkilöstöhallinnon sinetti