Erään kerran takapakkiaikoina olimme miehen ja pojan kanssa leikkikentällä. Juuri kun itse ajattelin, että mitenkähän on näin kummallinen olo, niin mies jo kysyi: "No, onko sulla taas vieraita?". Mustapukuinen nainen asuu leikkikentällä.

Jostain syystä ehdotan yleensä itse viikonloppuna leikkikentälle menoa. Siellä kuitenkin mieliala laskee kuin lehmän häntä. Vielä enemmän jos olen siellä kaksin pojan kanssa. Viime kerralla terapiassa sitten selviteltiin tätä ilmiötä.

Ensimmäiset mieleeni tulleet selitykset olivat, että ensinnäkin leikkikenttä muistuttaa minua ajoista, jolloin poika oli pienempi, ja minulla meni vielä huonommin. Toisekseen leikkikentällä on aikuisena pitkälti toimeton, voimatta silti tehdä mitään itseä kiinnostavaa. En jaksa enkä halua leikkiä itse pojan kanssa, se on minusta aivan kamalan tylsää. Hän ei kuitenkaan leiki niin itsenäisesti, että voisin lukea tai tehdä käsitöitä. On siis juuri sopivaa aikaa vajota synkkiin ajatuksiin.

Miksi sitten kuitenkin käyn leikkikentällä? No tietysti koska hyvät vanhemmat käyttävät lapsiaan leikkikentällä! Toinen syy on se, että sunnuntai-iltapäivänä ulos lähteminen kuului myös entiseen elämäämme ennen pojan syntymää. Kävimme miehen kanssa kävelyillä rinteillä ja päätimme lenkin kahvilaan. Kävimme pitkiä ihania keskusteluja. Sitähän minä haluaisin vieläkin, mutta päädyn tylsistymään leikkikentälle. Poika on liian iso rattaissa työnnettäväksi ja liian pieni jaksaakseen kävellä tai potkupyöräillä. Mies ajaa siis pojan kanssa karusellia ja minä tervehdin penkillä vakiovierastani.

Sovimme terapeutin kanssa yksinkertaisen ratkaisun: en mene enää leikkikentälle, vaan ulkoilen vain kotona pojan kanssa. Jos ilma on liian huono tehdä töitä omassa puutarhassa (puutarhatyö karkoittaa Hänet aina!), niin pysymme sisällä. Voi sitä hyvä äiti olla ilman leikkikenttääkin. Ainoan poikkeuksen teen, jos olen menossa leikkikentälle ystävän kanssa. Silloin lapset leikkivät keskenään ja homman tarkoitus on minulle ystävän tapaaminen.

Aivan toinen juttu on sitten se, että mustapukuinen nainen tulee silloin kun olen tylsistynyt tai väsynyt. Iltapäivät pojan kanssa on riskialttiinta aikaa. Psykologi totesi osuvasti, että näissä tilanteissa sopiva reaktio on tulla huonolle tuulelle.

Masennuksesta toipuessa pitää opetella tuntemaan negatiivisia tunteita ilman että niistä tulee masennustunteita.