Viime maaliskuussa putosin kotimaasta tultuani oikeaan takapakkiin. Minulle selvisi, että haluan takaisin Suomeen asumaan. Siellä oli hyvä olla. Tällä kesälomalla kävi sitten vähän päinvastoin. Haluan toki yhä asumaan Suomeen, mutta Suomessa ei ollutkaan parempi olla. Jo ennen lomaa olin tosi kireä ja vain yhtenä päivänä Suomessa olin oikeasti rento. Odotin ihan kärsivällisesti, että päätä kiristävä rengas laukeaisi, mutta kun ei niin ei. En vain saanut päälle lomamodusta.

Mietin tietysti että miksi ja jonkinlaisia selityksiäkin löysin.Täällä kotona olen opetellut ja oppinut elämään uutta elämää. Olemaan eri tavalla. Luulen, että Suomessa ja lapsuudenkodissa en vielä osannut olla uudella tavalla. Vanha olemisen tapa punnersi päälle. Ja voi hyvinkin olla, että lapsuudenkodissa tulee olemaan kaikkein vaikeinta elää uutta elämää. Minunkin masennuksellani on tekemistä lapsuudenperheen kanssa, vaikka minun on ollut hirveän vaikea nähdä ja hyväksyä sitä. En tiedä kestäisinkö sitä ajatusta vieläkään ilman näitä kolmea vuotta terapiassa.

Mutta miten olikin niin kamalan vaikeaa olla okei? Olin jännittynyt ja jotenkin lukossa, varmasti juuri sellainen, että muista tuntui, ettei minuun saa mitään kontaktia. Pari ensimmäistä päivää motkotin Suomen oloista tauokoamatta, vaikka se oli oma sisustani, jolla oli epämukavat oltavat ihan omasta toimestaan.

Loman lopussa kuitenkin, siskon luona, alkoi mennä paremmin. Istuttiin parvekkeella, juotiin ja puhuttiin intiimeistä asioista. Ihana sisko! Ja toinen mikä teki hyvää, oli kirkossa käynti kotiseurakunnassa. Siellä minulla oli hyvä olla. Olin ihan rauhassa ja iloinen, vaikka kaksi muuta läsnä olevaa perheenjäsentä pitivätkin melkoista tunnemyrskyä, jollaisia minun yleensä on hirveän vaikea pitää loitolla itsestäni. Olin Jumalan kämmenellä, Herran kukkarossa.

Kaksi ensimmäistä päivää loman jälkeen olin aivan järkyttävän väsynyt. Kävin joka päivä töissä, kun oli tehtävää enkä halunnut istua kotona ajattelemassa asioita. Kolmantena päivänä aloin herätä, ja neljäntenä tuntui kuin olisin tosiaan herännyt jostain koomasta. Olen täällä taas! Ja kas kummaa. Nyt on taas oikein hyvä olla. Kevyt, energinen, iloinen. Ihanaa!