Pari päivää olen ollut jännittynyt ja ärtyisä. Töissä olisi kauheasti hommaa ja rassaa tosi paljon kun mitään ei ehdi saada loppuun. Tietyllä kellonlyömällä on pakko lähteä hakemaan lasta, oli tilanne mikä tahansa, kun miehelläkin on mukamas aina jotain. Lähden töihin kun lapsenhoidolta pääsen, tulen töistä, kun lapsenhoidolta en enää voi jäädä. Olisi edes pieni joustavuusvara siinä, että voisi vaikka päättää käväistä vielä kaupassa ennen kuin tulee kotiin, mutta kun ei niin ei.

Tämä ei ehkä rassaisi niin paljoa, jos en olisi ollut koko edellistä viikonloppua yksin pojan kanssa, ja myös päivät to ja pe. Miehelle teki tosi hyvää päästä niihin bileisiin joissa se oli, mutta se ei poista sitä rasitetta, joka minulle on olla pojan kanssa yksin. Olkoon toiset onnellisia kotiäiti-yksinhuoltajia. Minua alkaa rassata jos ei saa mitään tehdä omassa tahdissaan, vaan koko ajan joku kinuaa "äiti äiti" ja joka paikkaan on otettava lapsi mukaan.

Eikä sekään vielä ehkä rassaisi niin paljoa, jos en raahaisi jo kesäkuulta mukanani tarvetta olla poissa kotoa yötä, t.s. ilman perhettä yötä jossain. Noin kaksi kertaa vuodessa minä kerta kaikkiaan tarvitsen sellaisen reissun. Oltuani heinäkuussa kotiseudulla kokonaisen viikon pojan kanssa kahdestaan, tarve on käynyt polttavaksi.

Kun perheettömästä yökylästä on kulunut liian kauan aikaa, olo on kuin juoksunarussa. Se on kiinni täällä kotitalossa. Se päästää juoksemaan kohtuu vapaasti, niin että joskus unohtaa sen olemassaolon. Mutta juuri kun ajattelet olevasi vapaa, loppuu naru ja riuhtaisee takaisin.

Joudun odottamaan syyskuun lopulle että pääsen lähimpänä asuvan ystäväni luo yökylään yhdeksi yöksi. Sekin ajatus jo helpottaa. Lokakuussa pääsen sitten kolmeksi yöksi luostarin wellness-hotelliin!

Siinä muuten sulkeutuu yhdenlainen ympyrä. Melko tasan vuosi siitä takaperin olin samaisessa paikassa, pahimmassa kokemassani masennuskuopassa. Juuri se episodi johti väitöskirjan lopettamiseen ja lääkkeiden hakemiseen. Toivottavasti lomasta ei sukeudu silkkaa psyykkistä työtä, niin kuin tämän kesän kotiseudun lomasta...