Eilen minulla oli ensimmäinen konflikti työpaikalla. Ei mitään suurempaa, ihan tavallisia väärinymmärryksiä. Toimintaani loukkaantunut kollega on sitäpaitsi muidenkin mielestä "hankala". Mutta se sai mahani vääntämään ja ajatukseni kouriinsa. Onneksi illalla oli peer coaching -ryhmäni kokoontuminen, jossa sain puhuttua motin mahastani. Tosin tänään se on siellä taas, vähän pienempänä vain. Huomenna olen taas töissä ja puhun kyseisen kollegan kanssa, joten siihen asti on kestettävä. Tässä nyt sitten testataan, kuinka pitkälle olen terapiassa päässyt.

Minun on kertakaikkiaan opittava kestämään erimielisyyttä. En ole pidemmän päälle työkykyinen, jos minua rasittaa jo se, ettei kaikki pidä minua superihanana. Olen edistynyt jo aika hyvin siinä, ettei minun tarvitse pitää kaikista. Välttelen kollegoja, joista en suuremmin perusta. Mutta pitäisi oppia kestämään sitäkin, että minusta ei pidetä. Eivät kaikki mitenkään voi pitää minusta! Eivätkä kaikki voi mitenkään olla aina sitä mieltä, että teen kaiken aina oikein. Niin yksinkertaista hommaa ei olekaan, jossa kaiken tekisi täydellisesti. Ja joskus olisi ihan tervettä jos pystyisi viis veisaamaan jonkun ihmisen mielipiteestä. EVVK.