Eilen miehen kanssa keskustellessa mies sanoi muun muassa, että hän haluaisi minun olevan onnellinen, mutta että minun kohdallani se ei ole helppoa. Lause jäi mieleeni.

Tänään maalasimme keittiötä yhdessä, poika leikki omassa huoneessaan ja kävi välillä esittelemässä touhujaan ovella. Hymyilin hymyilemästä päästyäni ja mietin: hah, ei minua ole ollenkaan vaikea saada onnelliseksi! Nytkin olen ihan hirmuisen onnellinen, tässä maalatessani keittiötä sunnuntaina aamupäivällä.

Niin nopeasti sitä unohtaa.

Kun olin masentunut, kyseinen tilanne ei olisi tehnyt minua onnelliseksi. Olisin ollut ahdistunut ja ajatusteni pyörteissä, aivan sama miten miellyttävänä tilanteen olisin kokenutkin. Se masennuksessa onkin niin karmivaa. Masentunut on masentunut aina ja joka paikassa, silloinkin kun on "hyvä olla".